Hmm.. ja öö.. vielä kaiken varalta. Muutaman kirjoituksen olen saanut raapustettua mutta millään ei ole tahtonut löytyä sujuvaa säveltä. Tiedättekö? kun tietää miten haluaisi kirjottaa mutta ei sitten kuitenkaan. Kuulostipas vallan järkevältä.

Eilen sitten eksyin hehkuvaisen naisen logiikkaa blogiin ja istuin sitten iloisesti loppuillan lukien Hehkun ihania ja piristäviä höpsötyksiä. Illan mittaan aloin pohtimaan että onpas kummallisen samanlainen persuuni kuin miekin. Oma pää kun on myös täynnä yhtä päättömiä (älkää ymmärtäkö väärin, eittäin hyvällä tavalla siis!) höpinöitä ja ajatuksia. Been there, done that!

Hassua kun miekin olen pieni punapää höpsöine ajatuksineni, mielikuvitus miehineni ja aina uteliaan(taaskin hyvällä tavalla, kokoajan oppimassa uutta ja ihmeellista enemmän kuin mielellään!) nenäni kanssa kummallisissa tilanteissa. Mahdatko hehkuvainen sinäkin olla pohjoisesta eksynyt pieni Lappalainen(Kirjoitan sen aina isolla!) joka olet tänne etelän ihmeitä tullut töllistelemään pää kallellaan uteliain silmin ja hymyssäsuin..?

Ai niin, katseltiin kullan kanssa eilen lomamatkoja ja puhuttiin perheestä. Eihän perhe ja lapset nyt juuri ole ajankohtaisia asioita mutta jotenkin oli ihanaa niistä silti puhua ja hieman ehkä suunnitellakin...!

Viikko täydellisyyttä. Kolmea ihmistä lukuunottamatta kun ei tiedä kukaan missä olen. Kultani kanssa uusivuosi(hyvin mielenkiintoinen sellainen) ja nyt vaan olen ja möllötän. Se tietynlainen vapaus kun kukaan ei osaa kaivata. Luulevat kaiki mun olevan jossain muualla. hyvä niin, en kaipaa häiriöitä. Yritän pakottaa itseni ajattelemaan vaikeat asiat pois kun ne on kutenkin jossain vaiheessa mietittävä ja toimeenpantava. Itseä ahdistaa kun tietää että toista ihmistä joutuu satuttamaan vaikka ei haluaisi. Mitään vaihtoehtoa en vaan ole keksinyt joka olisi kivuton ja helppo, ei sellaista taida olla olemassa tässä tapauksessa. Miten kerron että kaikki on lopussa kun toinen vannoo palavaa rakkauttaan ja itsellä vain ahdistaa?

koulutehtäviä aloin tekemään mutta hyvinpä keksin muuta tärkeää tekemistä..

töitä on taas enemmän kuin mitä ehtis tehdä jonka takia kaikki joululahjatkin on ostamatta..:S

huhhuh... viimeisen parin viikon aikana on tapahtunut melkoisesti. Tuntuu ettei perässä pysy. Oma kämppä on viittä vaille valmis muuttoon viimeinkin mutta niin hassusti on käynyt että kaikki liikenevä aika tulee vietettyä siinä somassa tuvassa järven rannalla. Nallekarhun kainalossa tietysti! Autolainaa kävin tänään kyselemässä ja viikon päästä on rahaa tilillä jos on tullakseen. Sitten auton ostoon, viimeinkin auto johon vois luottaa. Salailu alkaa tuntua raskaalta viimein. Enhän mie asioiden tolaa salailis jos vaan mie olisin kysymyksessä, mutta yritän sillä vain suojella edellistä miestä, sillä on nyt muutenkin vaikeaa ihan ilman mun "toinen mies" selvityksiänikin. Tää toinen mies kun ei kuitenkaan ole meidän eroon syy vaan tullut kuvioihin vasta eropäätöksen jälkeen. Pahalta tuntuu valehdella mutta ketä se mitään hyödyttäisi?? Enkä sitä kuitenkaan saisi uskomaan ettei syy ole uuden, vaan ihan meissä itsessämme. Rakkaus ei vaan riittänyt..

Nyt kaikki tuntuu olevan helpompaa. Asiat tapahtuu nallen kanssa ihan itsestään, mitään ei suunnitella mutta huomaamatta asiat kuitenkin muuttuu, pieni arkisia asioita tapahtuu. Mielessä alkaa pyöriä työmatkan pitenemiset, ruokaostokset kahdelle ja kaikki moiset. Itsekin oikein välillä säpsähdän kun narautan itseni ajattelemasta ruoanlaiton ajoitusta siihen että toinen tulee töistä ja joulukoristeiden ripustamista miltei vieraaseen taloon!

Mutta onnellinen olen, vaikka hieman pelottaa ja päätä huimaakin..:)