huhhuh... viimeisen parin viikon aikana on tapahtunut melkoisesti. Tuntuu ettei perässä pysy. Oma kämppä on viittä vaille valmis muuttoon viimeinkin mutta niin hassusti on käynyt että kaikki liikenevä aika tulee vietettyä siinä somassa tuvassa järven rannalla. Nallekarhun kainalossa tietysti! Autolainaa kävin tänään kyselemässä ja viikon päästä on rahaa tilillä jos on tullakseen. Sitten auton ostoon, viimeinkin auto johon vois luottaa. Salailu alkaa tuntua raskaalta viimein. Enhän mie asioiden tolaa salailis jos vaan mie olisin kysymyksessä, mutta yritän sillä vain suojella edellistä miestä, sillä on nyt muutenkin vaikeaa ihan ilman mun "toinen mies" selvityksiänikin. Tää toinen mies kun ei kuitenkaan ole meidän eroon syy vaan tullut kuvioihin vasta eropäätöksen jälkeen. Pahalta tuntuu valehdella mutta ketä se mitään hyödyttäisi?? Enkä sitä kuitenkaan saisi uskomaan ettei syy ole uuden, vaan ihan meissä itsessämme. Rakkaus ei vaan riittänyt..

Nyt kaikki tuntuu olevan helpompaa. Asiat tapahtuu nallen kanssa ihan itsestään, mitään ei suunnitella mutta huomaamatta asiat kuitenkin muuttuu, pieni arkisia asioita tapahtuu. Mielessä alkaa pyöriä työmatkan pitenemiset, ruokaostokset kahdelle ja kaikki moiset. Itsekin oikein välillä säpsähdän kun narautan itseni ajattelemasta ruoanlaiton ajoitusta siihen että toinen tulee töistä ja joulukoristeiden ripustamista miltei vieraaseen taloon!

Mutta onnellinen olen, vaikka hieman pelottaa ja päätä huimaakin..:)