Viikko täydellisyyttä. Kolmea ihmistä lukuunottamatta kun ei tiedä kukaan missä olen. Kultani kanssa uusivuosi(hyvin mielenkiintoinen sellainen) ja nyt vaan olen ja möllötän. Se tietynlainen vapaus kun kukaan ei osaa kaivata. Luulevat kaiki mun olevan jossain muualla. hyvä niin, en kaipaa häiriöitä. Yritän pakottaa itseni ajattelemaan vaikeat asiat pois kun ne on kutenkin jossain vaiheessa mietittävä ja toimeenpantava. Itseä ahdistaa kun tietää että toista ihmistä joutuu satuttamaan vaikka ei haluaisi. Mitään vaihtoehtoa en vaan ole keksinyt joka olisi kivuton ja helppo, ei sellaista taida olla olemassa tässä tapauksessa. Miten kerron että kaikki on lopussa kun toinen vannoo palavaa rakkauttaan ja itsellä vain ahdistaa?